Näin olen nähnyt
Kouvolan kuvataiteilija 2017–2019
Kouvolan taidemuseo Poikilo 16.5.–25.8.2019

Näyttelyn nimi – Näin olen nähnyt – on hyvin oivaltava. Se kertoo kauniilla ja intiimillä tavalla oleellisen Sirkka-Liisa Longan esille asetetuista teoksista. Luonto on ollut hänen innoittajansa ja taiteensa aihe uran alusta lähtien. Suhde luontoon näyttäytyy Longan taiteessa kokonaisvaltaisena elämyksenä. Se vain muuttaa muotoaan elämässä tapahtuneiden muutosten ja matkoilta saatujen vaikutteiden myötä. Luonto purkautuu paperille tai kankaalle taiteilijan havaintojen ja tunteiden välisestä vuorovaikutuksesta. Jokainen teos kuvaa sen hetkistä mielentilaani, sanoo Sirkka-Liisa Lonka

Kouvolan taidemuseo Poikilon kesänäyttelyssä on Sirkka-Liisa Longan teoksia neljältä vuosikymmeneltä 1980-luvun pastelliteoksista alkaen. Niissä Lonka kuvaa maisemaa, meren aaltoja tai merenalaista elämää. Teosten muotokieli alkoi pelkistyä 1980-luvun aikana. Taiteilijan kevyet ja herkät maalaukset liikkuvat luontevasti esittävän ja ei-esittävän rajoilla. Lonka itse kuvaa pastellejaan tanssiksi, joissa on enemmän aavistusta kuin tekoa. Pastellimaalauksissa korostuu hetken tunnelma ja liike, jopa yksittäinen liidun jälki.

Sirkka-Liisa Lonka, Puutarhaikoni, 2018 Kuva: Jussi Tiainen

Merenalainen maailma tulee esille myös Sirkka-Liisa Longan 1990-luvun ja 2000-luvun alun paperiteoksissa, meduusa-installaatiossa sekä erilaisissa simpukoissa. Itse tehty paperi ja paperimassa ovat muotoutuneet Longan taitavissa käsissä kolmiulotteisiksi teoksiksi. Hento ja hauras simpukka on hänelle muutakin kuin kaunis muoto tai viimeistelty taideteos. Se edustaa elämää, jonka puolesta Lonka huolestui jo 1980-luvun lopussa. Simpukat voi siis tulkita ekologiseksi kannanotoksi luontoa kuluttavaa elintapaamme vastaan.

Viidakon rehevä kasvisto ja salaperäiset kissaeläimet hiipivät Sirkka-Liisa Longan taiteeseen 2000-luvun kuluessa. Perun sademetsän flora ja fauna ovat taiteilijalle ehtymätön tarinoiden lähde. Lonka vietti San Juanin kylässä kaksitoista talvea maalaten, katsellen ja tutkien viidakon luontoa. Osa näyttelyssä olevista teoksista on tehty Perussa, ja uusimmat työt ammentavat edelleen sen aiheistosta, kuten Tulvavesi (2018). Sirkka-Liisa Longan kuvakieli vaihtelee yksittäisten kukkien salaperäisestä hehkusta elinvoimaisena kukkivaan läpäisemättömään viidakon metsään.

Päivitetty 13.5.2019