Teosnostoja Kouvolan taidemuseo Poikilon Markku Villikan kokoelmasta:
Veijo Hukka, Saanko luvan, 1981
Veijo Hukka (1932–2023) kokeili 1960-luvulla asetella itseään realistisen ja konkretistisen taiteen tekemisen muottiin, mutta kovin kauan hän ei niillä sijoillaan viihtynyt. Raskaampi öljyväri vaihtui Hukalla kepeämpään akvarellitekniikkaan ja teosten sanomakin koki riemukkaan muodonmuutoksen. Naivistisen ilmeen saaneet teokset esittivät ihmiselon pienten sattumusten kautta syvällisempiäkin totuuksia, jotka jäivät usein piikikkään satiirin muodossa häiritsemään katsojan mieltä. Omakohtaisen taiteilijaelämän haasteet ja työn yksinäisyys saivat rinnalleen muun muassa uskonnollisia symboleja, kuten Kuvantekijöiden Golgatan tiessä (1974, ei kokoelmissa), jossa yleisö seuraa taiteilijoiden lohdutonta marssia teostensa kera kärsimysten kukkulalle. Naivismille usein tyypillinen, yksiselitteisen onnellinen loppu ei kuulunut Veijo Hukan työkalupakkiin.
Taiteilijan eri taidetyylit
Veijo Hukan osalta naivismin tie edellä kuvatun kaltaisena oli kuitenkin kuljettu loppuun 1980-luvun alussa. Hukka palasi öljyväriin ja alkoi kokeilla rohkeampaa, ekspressiivistä maalaustapaa sekä vahvoja, kirkkaita ja spontaaneja väriyhdistelmiä. Tästä on hyvänä esimerkkinä hänen teoksensa Saanko luvan (1981), joka on edelleen vahvasti naivistishenkinen, mutta selkeästi rouheampi ja teknisesti ei niin siloteltu kohtaus lavatansseista seinäruusuineen ja -ohdakkeineen, mutta samalla yleisemminkin kuvaus elämästä, rakkauden kaipuusta ja tekemistämme valinnoista. Kuningas triptyykki (1981, ei kokoelmissa) on samanhenkinen ja -tyylinen, alaston ja karu kuvaus elämästä vallan kammareissa. Veijo Hukan sanoin: ”Jokainen on saari saarien joukossa, lähellä muita, mutta kuitenkin yksin”. 1980-luvun puolivälissä itseään symbolistiksi kuvannut taiteilija lähti jälleen uudelle tutkimusmatkalle, nyt oman sisäisen maailman kautta kohti laajempia kosmisia sfäärejä ja näkyjä. Taivahisten tarinassa (1987) kirkkaanvärisistä geometrisistä muodoista syntyy oma merkkikielensä, salaperäisten hieroglyfien verkosto. Symboliset kuviot ja surrealistiset hahmot yhdistyivät Hukan myöhemmissäkin 1990–2000-luvun teoksissa mielikuvitukselliseksi, ”hukkamaiseksi” sekoitukseksi uni- ja valvemaailmaa. Kuviot ja ornamentit rytmittivät kuvapintaa, jonka tapahtumissa voi nähdä kaipuun kadotettuun maailmaan tai unelman paremmasta tulevaisuudesta. Taiteilija tarkkaili terävästi ihmisen osaa maailmassa, jonka tilasta ja kohtalosta hän kantoi jatkuvaa huolta.
Taidemaalari Veijo Hukka oli itseoppinut taiteilija, joka opiskeli taiteilijan ammattiin työn ohessa ja sai myös yksityisopetusta. Hukan teoksia oli ensi kerran näytteillä vuonna 1969 Oulussa. Hän ryhtyi vapaaksi taiteilijaksi vasta myöhäisemmällä iällä vuonna 1987.
Veijo Hukan teos Saanko luvan Markku Villikan kokoelmasta on nähtävillä toukokuun 2026 ajan Kouvolatalon aulan kahvilassa. Kouvolan taidemuseo Poikilon Markku Villikan kokoelmassa on kaikkiaan kaksi Veijo Hukan maalausta. Teokset kattavat ajanjakson vuodesta 1981 vuoteen 1987. Markku Villikan kokoelmassa on yhteensä 1810 teosta.
Teksti ja kuva: Harri Hirvonen
Teoksen tiedot: Veijo Hukka, Saanko luvan, 1981, öljy kankaalle, 71 x 80 cm
Tutustu aiemmin julkaistuihin kuukauden taideteoksiin sivuillamme Kuukauden taideteoksia – Poikilo