Teosnostoja Kouvolan taidemuseo Poikilon Markku Villikan kokoelmasta:
Veikko Vionoja, Lukutuokio, 1976.
Veikko Vionojan (1909–2001) teoksessa Lukutuokio (1976) on menneen maailman tunnelmaa. Teoksessa kuvattu nainen on suonut itselleen pienen hetken sanomalehden parissa, vaikka maalaistalon arki oli ennen vanhaan varsin työntäyteistä, eikä vapaa-aikaa juuri ollut. Tässä lämminhenkisessä ja hiljaisen kiireettömässä sisäkuvassa taiteilija on nostanut muistojensa runsaasta laarista nostalgisia näkyjä ja tunnelmia maaseudun unohduksiin hiipuvasta tai jo kadonneesta elämäntavasta. Teoksessa käytetyt värisävyt rauhoittavat, vaaka- ja pystylinjat luovat puolestaan vakautta, jonkinlaista illuusiota asioiden pysyvyydestä ja muuttumattomuudesta. Vastaava ikkuna-aihe toistuu monissa Vionojan teoksissa, kuten grafiikanteoksessa Talvi-ikkuna (1980). Samoin kukkaruukku ikkunalla tai monien peiliasetelmien pöydällä luo osaltaan kodikkuutta ja lämpöä. Ikkuna on harvoin avoinna, paitsi teoksessa Kesäyö ikkunassa (1966). Suljettu ikkuna suojaa ympäröivältä maailmalta, samoin verhot ja pihapiirin rakennukset. Sisällä on tuttua ja turvallista, kaikki on kuin ennenkin. Taiteilija pelkistää teoksiinsa omaa sisäistä maailmaansa, mutta samalla myös pohjalaista, jäyhää ja juurevaa kansanluonnetta, ihmisten verkkaista elämänmenoa ja maisemaa sekä rakennus- ja esinekulttuuria, maalaamatta kuitenkaan suoranaisesti millään tarkan kansatieteellisellä otteella. Jollei sellaisina halua nähdä vaikkapa teoksia Körtti (1974) ja Vanha kaappi (1990).
Kuvataiteen virtaukset eivät vaikuttaneet Vionojan tuotantoon
Veikko Vionojan teosten aiheet olivat koko hänen uransa ajan tiiviisti sidoksissa hänen kotiseutuunsa Keski-Pohjanmaalle. Avaria maisemia ja tiiviitä pihapiirejä kuvaavat teokset saivat 1950-luvun lopulta alkaen ylleen tyypillisen harmaan hunnun, värien pysyessä paljolti sinisen, vihreän ja ruskean sävyissä. Himmeä ja hämärä valo peittää avaria maisemia, kuten teoksessa Puu (Ullavan pihlaja, 1960). Tunnelma on hieman surumielinen ja vakava, kuten maaseudulla tapahtunut rakennemuutoskin. Mitkään kuvataiteen uudet virtaukset eivät vaikuttaneet Vionojan tuotantoon suuntaan tai toiseen, ellei oteta lukuun ehkä joitakin abstraktiin taiteeseen hieman viittaavia teoksia, kuten Kotimökin ikkuna (1966, ei kokoelmissa), jonka geometrisissä muodoissa ja voimakkaammissa väreissä on kaikuja taidekentän uusista tuulista. Vaikka Vionoja maalasi myös lukuisia tilausmuotokuvia, niin hänen omin kädenjälkensä näkyy silti nimenomaan kansankuvauksissa, kuten kooltaan pienessä, mutta tunnelmaltaan sitäkin vaikuttavammassa teoksessa Tähtitaivas (1950), joka kuvaa körttiperheen yöllistä matkaa. Taiteilijan teoksissa lakeuden kutsu sekä pohjalaisen aidon ja alkuperäisen elämäntavan kaipuu näkyvät väkevänä juonteena läpi hänen tuotantonsa.
Veikko Vionoja (vuoteen 1943 Laine) opiskeli Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa vuosina 1936–1938. Vionojan teoksia oli ensi kerran näytteillä vuonna 1939. Hänelle myönnettiin Pro Finlandia- mitali vuonna 1959, professorin arvonimi vuonna 1973 ja kuvataiteen valtionpalkinto vuonna 1980.
Kouvolan taidemuseo Poikilon Markku Villikan kokoelmassa on kaikkiaan 26 Veikko Vionojan teosta, joista 20 on maalauksia, neljä grafiikanteoksia ja kaksi piirustuksia. Teokset kattavat ajanjakson vuodesta 1938 vuoteen 1990. Näiden lisäksi Poikilon muissa kokoelmissa on 31 Veikko Vionojan teosta. Markku Villikan kokoelmassa on yhteensä 1724 teosta.
Veikko Vionojan teos Lukutuokio Markku Villikan kokoelmasta on nähtävillä syyskuun 2025 ajan Kouvolatalon aulan kahvilassa.
Teksti ja kuva: Harri Hirvonen
Teoksen tiedot: Veikko Vionoja, Lukutuokio, 1976, öljy kankaalle, 65,5 x 46 cm. © Kuvasto 2024.
Tutustu aiemmin julkaistuihin kuukauden taideteoksiin sivuillamme Taidekokoelmat – Poikilo