Kuukauden taideteos: marraskuu 2026

kaarevia köynnösmuotoja varioiva, syvän sinisen eri sävyjä säteilevä itämaistyyppinen kaakelimaalaus.

Teosnostoja Kouvolan taidemuseo Poikilon Markku Villikan kokoelmasta:
Outi Ikkala, Sommitelma, 1994

Outi Ikkala (1935–2011) oli jo opiskeluaikana oman tiensä kulkija, sillä hän esitti taiteellisen lopputyönsä abstraktina maalauksena. Jo tuolloin, 1950-luvulla, Ikkalaa kiinnosti valon, värin, muodon, tilan ja liikkeen tutkiminen tasopinnalla, ei esittävässä muodossa. Tästä muodostui koko hänen taiteellisen tuotantonsa läpäisevä, herkästi värähtelevä perusvire. Varsin kuvaavaa oli, että Outi Ikkala oli 1960-luvun lopulla mukana esittämässä manifestia puhtaan taiteen puolesta – helposti sulavaa kertakäyttötaidetta vastaan – ja ui samalla ajan osallistavassa ja tiedostavassa taideaallokossa varmoin vedoin vastavirtaan. Näin ollen liittyminen 1972 perustettuun monitaiteelliseen ja -tieteelliseen Dimensio-ryhmään oli selkeä jatkumo Ikkalan kokeellisella taiteilijanpolulla.

Hänen maalauksessaan Sommitelma (4/5A) vuodelta 1976 kiteytyy jotakin oleellista tuon ajan ”taiteilijainsinöörien” maailmankuvasta, jossa yhteiskunnan kaoottiseen tilaan pyrittiin saamaan jotakin järjestystä. Teoksen sisäinen, sinertävä valo hohtaa väriteoreettisella ruudukolla, jonka kaleidoskooppimainen rakenne yhdistyy kullanhohtoisena sykkivään, verkkomaiseen pintakuvioon, saaden aikaan valon ja liikkeen kokonaisvaltaisen ja alati muuntuvan optisen illuusion. Sommitelman (1977) muotokieli on puolestaan orgaanisempi; ikään kuin kaarevia köynnösmuotoja varioiva, syvän sinisen eri sävyjä säteilevä itämaistyyppinen kaakelimaalaus. Outi Ikkalan teokset soivat ja resonoivat omalla taajuudellaan ja vetävät katsojankin mukaan rytmikkäisiin jameihin.

Tämä uusi vaihe on hyvin kiihottava

Outi Ikkala oli etsijä ja kokeilija, joka teki muun muassa vaihdettavissa olevista osista koostuvia multippeliteoksia 1970-luvulla sekä tutki ensimmäisten joukossa 1980-luvulla tietokoneen mahdollisuuksia taiteen teossa. Ikkalan konstruktivistinen maalaustyyli muuttui 1980- ja 1990-luvulla, kun hänen aiemmin kuvaamansa säännönmukaiset ja rakenteelliset liike- ja valoilmiöt väistyivät uusien, selkeämpien ja vapautuneempien avaruudellisten syvyysvaikutelmien tieltä. Teos Sommitelma (1994) kuvaa osuvasti näiden uusien ovaalimaisemien kautta taiteilijan uudistumista ja pyrkimystä luonnonilmiöiden jatkuvaan havainnointiin sekä värien ja muotojen tilalliseen hahmottamiseen ja niiden visualisointiin. Outi Ikkalan teoksiin ilmestyi myös runollisia, taustamaiseman päälle maalattuja ornamentti- ja muita kuvioita sekä selkeämpiä, vaikkakin hyvin pitkälle tyyliteltyjä, viittauksia eläin- ja kasvimaailmaan sekä luonnonmaisemiin.

Outi Ikkala opiskeli Vapaassa taidekoulussa vuosina 1955–1956 ja Taideakatemian koulussa vuosina 1956–1960. Ikkalan ensimmäinen yksityisnäyttely oli vuonna 1971 Helsingissä. Hän opetti Taideteollisessa korkeakoulussa ja Taideakatemian koulussa. Outi Ikkalalle myönnettiin Valtion taidepalkinto vuonna 1974.


Outi Ikkalan teos Sommitelma Markku Villikan kokoelmasta on nähtävillä
marraskuun 2026 ajan Kouvolatalon aulan kahvilassa.


Kouvolan taidemuseo Poikilon Markku Villikan kokoelmassa on kaikkiaan neljä Outi Ikkalan teosta, joista kolme on maalauksia ja yksi grafiikanteos. Teokset kattavat ajanjakson vuodesta 1976 vuoteen 1994. Markku Villikan kokoelmassa on yhteensä yli 1900 teosta.

Teksti ja kuva: Harri Hirvonen
Teoksen tiedot: Outi Ikkala, Sommitelma, 1994, öljy kankaalle, 100 x 65 cm