Kesä- ja heinäkuun teosnostoja Kouvolan taidemuseo Poikilon Markku Villikan kokoelmasta.
Kesän 2025 kuukauden taideteokset julkaistaan tuplana. Kesäkuun teoksena on Urpu Ilasmaan, Scoppio del Carro, 1972 ja heinäkuun teoksena Pirkko Lepistön, Tulppaaneja, 1975.
Kesäkuu, Urpu Ilasmaa, Scoppio del Carro, 1972
Urpu Ilasmaan (s. 1933) teoksessa Scoppio del Carro on kuvattu värikästä, nykymuodossaan 1400-luvulta periytyvää firenzeläistä kansanjuhlaa, jossa muistellaan pääsiäissunnuntaina ensimmäisen ristiretken (1095-1099) tapahtumia ja Jerusalemin valtausta rumpujen päristyksillä, kirkonkellojen soitolla ja ilotulituksilla. Tuomiokirkon aukion rakennukset kylpevät heleissä, häikäisevissä ja hieman epätodellisissa väreissä, kun perinteinen, yhdeksän metriä korkea, koristeellinen kärry sinkoaa valo- ja värisuihkuja ympärilleen. Ilasmaan teoksessa näkyy hänen koko taiteellisen tuotantonsa läpäisevä puhtaiden värien keskeinen merkitys.
Vaikka Ilasmaa kuvaa Scoppio del Carrossa varsin realistisesti, mutta pelkistetysti kohdettaan, oli hän jo 1960-luvulla tehnyt kokeiluja kohti selkeästi abstraktimpaa ilmaisua. Ilasmaan omimman ilmaisumuodon etsintä näkyy jo hyvin tässä teoksessa, mutta varsinaisesti hän löytää keskeisten maalauksellisten elementtien tasapainon, kun värikentät ja niillä risteilevät energiset viivoitukset valtaavat kankaan kokonaan, kuten Vihreässä sommitelmassa vuodelta 1983. Viivojen ja niiden värien, muotojen ja liikkeiden tutkiminen johti taiteilijan lopulta Kohti valoa (1985) tyyppisten, rytmikkäiden ja energisten teosten äärelle. Teosten, joissa viivojen sykkivä liike jatkuu ja tarttuu katsojaan taulun kehyksistä välittämättä. Aina yllättävät, uudet sukellukset värikenttien pinnan alle, tuottivat Ilasmaan käsissä 1990-luvulla teoksia, joissa viivat vähenivät ja rauhoittuivat, muodot yksinkertaistuivat ja kasvoivat entisestään, antaen tilaa intensiivisemmille ja syvemmille värikokemuksille. Maisemallisuus näyttäytyi teoksissa edelleen aika ajoin viitteellisesti, vaikkapa muutaman yksinkertaisen luonnonmuodon ja/tai teoksen nimen kautta, kuten hieman luonnosmaisessa Kaukana siintää vuoret II vuodelta 1997.
2000- ja 2010-luvuilla Urpu Ilasmaan teokset ovat muuttuneet yhä vahvemmin värin kokonaisvaltaisen olemuksen tulkinnoiksi, kuten teossarjassa Kaipaus vuodelta 2012 (ei kokoelmissa). Teosten edessä voi kokea lähes metafyysistä yhteyttä värikenttiin, niiden imiessä katsojaa puoleensa ja houkuttelemalla havainnoimaan ja aistimaan värit itsessään. Vannoutuneen koloristin siveltimen jäljessä on maaginen kosketus.
Urpu Ilasmaa opiskeli Suomen Taideakatemian koulussa vuosina 1957–1960. Ilasmaan teoksia oli ensi kerran näytteillä vuonna 1965 Helsingissä. Hän on tehnyt värisuunnitelmia teollisuudelle vuodesta 1966 alkaen. Urpu Ilasmaalle on myönnetty Pohjois-Karjalan läänin taidepalkinto vuonna 1974 ja Keski-Suomen läänin taidepalkinto vuonna 1985.
Kouvolan taidemuseo Poikilon Markku Villikan kokoelmassa on kaikkiaan yhdeksän Urpu Ilasmaan teosta, kaikki maalauksia. Teokset kattavat ajanjakson vuodesta 1972 vuoteen 1997. Markku Villikan kokoelmassa on yhteensä 1724 teosta.
Heinäkuu, Pirkko Lepistö, Tulppaaneja, 1975
Pirkko Lepistön (1922–2005) teoksessa Tulppaaneja, vuodelta 1975, yhdistyvät useat hänen naivistiselle taiteelleen tyypilliset piirteet: vahvasti tyylitelty ja suoraan edestäpäin kuvattu aihe, kuva-alan hyvin säntillinen sommittelu, värin ja valon vaihteluiden luoma unenomainen atmosfääri sekä vihreiden ja sinisten värisävyjen korostuminen, muutamilla tehosteväreillä toki täydennettynä. Nämä taitavat olla sitten juuri niitä – Lepistöä lainaten – taiteilijan sisään rakennettuja värejä. Tämä herkkä, keväinen näkymä avaa yhden monista ikkunoista Pirkko Lepistön runolliseen maailmaan, jonka rakennusaineet ovat kuitenkin kerätty taiteilijan omasta arkitodellisuudesta. Useissa Lepistön vastaavantyyppisissä maalauksissaan on kuvattuna kukka-asetelma joko ikkunalaudalla tai pienellä pöydällä ikkunan edessä, jolloin hän on saanut kuvattavakseen samalla myös kodin interiööriä laajemman elinpiirin, ympäröivän, taiteilijalle niin rakkaan lähiluonnon pihoineen, puistoineen ja metsineen. Maljakossakin olevat kukat ovat siten edelleen yhteydessä luontoon. Tulppaaneja teoksessa olevasta ikkunasta näkyvä keväinen koivikko on kuin rivi puiden arkkityyppejä, jotka toistuvat rytmikkäinä metsäisinä muotoina hänen muissakin maalauksissaan, kuten Kalastaja (Iltatunnelma) vuodelta 1979 tai Varhaiskevättä vuodelta 1987. Taiteilijan katse seuraa hieman yläviistosta näissä viipyilevissä ja rauhallisissa maisemissa – aivan kuin luonnon luomissa turvapaikoissa – verkalleen vaeltavia pieniä ihmis- ja/tai eläinhahmoja.
Jos luonto oli Pirkko Lepistölle jatkuva innoituksen lähde ja maalausaiheiden aarreaitta, niin sitä oli myös koti ja sen elämänmenoon liittyvät lämpimät tapahtumat. Hänen pensselinsä loihti kankaalle idyllejä, joissa kenelläkään ei ole kiire mihinkään ja kaikilla on hyvä olla. Teoksessa Aamuhetki vuodelta 1978 mummolan tuttu kammari on venynyt ja kasvanut, kuten lapsen mielessä ja muistoissa voi helposti käydä. Maalaus tulvii valoa, onnea, iloa ja lasten riemua, samaa tunnelmaa, jonka aistii kaikista Lepistön teoksista.
Pirkko Lepistön naivistisen taiteellisen tuotannon juuret juontavat 1960-luvun loppupuolelle, jolloin hän siirtyi valkean ja harmaan sävyisistä maalauksista kansanomaiseen, värillisesti täyteläisempään tyyliin, kuten maalauksessa Salaisuus vuodelta 1969. Varsinainen naivistinen läpimurto ajoittui kuitenkin 1970-luvun alkuun eli muutamaa vuotta ennen Tulppaaneja teosta, jossa näkyykin jo selkeästi ansioituneen, tyylinsä vakiinnuttaneen ja oman tiensä löytäneen taiteilijan vakuuttava ote.
Pirkko Lepistö opiskeli Taideteollisessa keskuskoulussa vuosina 1937 ja 1939 sekä Suomen Taideakatemian koulussa vuosina 1939–1945. Lepistön teoksia oli ensi kerran näytteillä vuonna 1944 Helsingissä. Hänelle myönnettiin valtion taidepalkinto vuonna 1972.
Kouvolan taidemuseo Poikilon Markku Villikan kokoelmassa on kaikkiaan 22 Pirkko Lepistön maalausta. Teokset kattavat ajanjakson vuodesta 1966 vuoteen 1997. Markku Villikan kokoelmassa on yhteensä 1724 teosta.
Pirkko Lepistön teos Tulppaaneja Markku Villikan kokoelmasta on nähtävillä heinäkuun 2025 ajan Kouvolatalon aulan kahvilassa.
Teksti ja kuvat: Harri Hirvonen
Teokset:
Urpu Ilasmaa, Scoppio del Carro, 1972, öljy levylle, 80 x 100 cm. © Kuvasto 2024.
Pirkko Lepistö, Tulppaaneja, 1975, öljy kankaalle, 64 x 80 cm. © Kuvasto 2024.
Tutustu aiemmin julkaistuihin kuukauden taideteoksiin sivuillamme Taidekokoelmat – Poikilo