Sara Rapo
26.5.–28.6. Sara Rapo, Fragile Spaces, installaatio
Fragile Spaces on installaatioista koostuva näyttely, joka tarkastelee muistin, kehon ja tilan hauraita kerrostumia. Näyttelyssä henkilökohtainen ja jaettu kokemus limittyvät: lapsuus, unelmat ja elämän murroskohdat rakentuvat materiaaleista, jotka kantavat mukanaan aikaa, kosketusta ja elettyä elämää.
Teoksissa unelma ei ole vain toive, vaan tila – joskus turva, joskus menetetty tai särkyvä rakenne. Näyttely käsittelee sitä, mitä jää jäljelle, kun elämä ei kanna odotetulla tavalla. Muistot, kehon jäljet ja esineet muodostavat tiloja, joissa katsoja voi kohdata sekä oman että toisen kokemuksen.
Teokset
Yksin (2026)
Akryylitaulu ja installaatio (tuoli)
Yksin käsittelee kokemusta äärimmäisestä yksinäisyydestä tilanteessa, jossa ympärillä olevat ihmiset jakavat saman kriisin – mutta eivät samaa todellisuutta. Teos pohjautuu hetkeen, jossa turvaa ei synny, vaan tila jää psyykkisesti tyhjäksi.
Akryylitaulun kuva ja tilaan asetettu tuoli muodostavat kaksoistilan: katsoja voi kohdata poissaolon tai astua siihen itse. Teos avaa tilan, jossa pelko, häpeä ja kannettava paino ovat läsnä, mutta jossa valo silti osoittaa, että jotain on jäänyt jäljelle.
Fragile Daydreams (2026)
Laserleikattu paperi, rautasänky, patja
Fragile Daydreams on installaatio, jossa sänky toimii unelmien ja turvan metaforana. Sängyn päällä lepää pitsimäinen, laserleikattu paperinen päiväpeitto, joka näyttää kantavalta mutta ei kestä painoa.
Teos käsittelee hauraita toiveita ja sitä, kuinka helposti ne voivat särkyä. Jäljelle jäävät muistot siitä, mitä halusi – kauniina, mutta kantamattomina. Teos kysyy, kuinka paljon painoa unelma voi kestää, ja mitä tapahtuu, kun todellisuus koskettaa sitä.
Onko tuo todella minä (2026)
Lakanamekko ja videoprojisointi
Teoksessa yhdistyvät käsin ommeltu lakanamekko ja lapsuudesta peräisin oleva kotivideo. Ne muodostavat kahden sukupolvisen jatkumon: hoivan ja käsityön sekä katseen ja tallentamisen.
Teos tarkastelee identiteettiä ja muistia konkreettisella tasolla. Katsoja kohtaa lapsuuden kuvan ulkopuolelta – kuin vieraan. Samalla herää kysymys: missä määrin mennyt minä on edelleen läsnä, ja mitä meistä lopulta säilyy?
Hiusmuistot / Hairmemory (2024)
Hiukset, puu
Hiusmuistot koostuu hiuksista, jotka on säilytetty ja kiinnitetty puupinnoille. Ne toimivat sekä henkilökohtaisina että sukupolvien välisinä muistinjälkinä.
Teos käsittelee hiuksia muutoksen ja siirtymän materiaalina. Leikkaaminen toimii rituaalina – yrityksenä irrottautua, aloittaa alusta. Samalla hiukset kantavat mukanaan aikaa, kosketusta ja elettyä elämää. Ne ovat osa kehoa, mutta irrotettuina muuttuvat muiston kaltaisiksi jäänteiksi.
Palaa Poikilo-gallerian sivulle Poikilo-galleria – Poikilo
Poikilo-galleriaan on vapaa pääsy.
Päivitetty 24.3.2026