Apteekkimuseo

Apteekkimuseo toimi Kouvolan museokorttelissa vuosina 1993-2012 osoitteessa Varuskuntakatu 11. Nyt museoon on mahdollista tutustua virtuaalisesti. Apteekkimuseo kuvaa 1900-luvun alun apteekkia. Suurin osa esineistä on peräisin Kouvolan I Apteekista, joka perustettiin vuonna 1890. Museorakennus on vanha asuintalo.

Museosta löytyy offisiini, materiaalihuone, laboratorio, apteekkarin työhuone ja disurihuone.

Offisiini

Offisiini oli asukkaiden palvelutila. Offisiinissa myytiin lääkkeitä ja otettiin vastaan asiakkaiden reseptit. Koska monet lääkkeet sisälsivät valonarkoja aineita, käytettiin apteekissa joko läpinäkymättömiä tai keltaisen ruskeita lasiastioita.

Materiaalihuone

Materiaalihuone oli lääkeaineiden käsivarasto. Tässä huoneessa työskenteli pulpetin ääressä takserantti eli hinnoittelija. Materiaalihuoneessa lääkkeet myös pakattiin myyntiä varten pulloihin, purkkeihi ja pusseihin. Sieltä löytyivät myös tärkeimmät raaka-aineet.

Laboratorio

1900-luvun alussa valmistettiin lähes 95 % lääkkeistä apteekin omassa laboratoriossa. Laborantti valmisti lääkeaineita ja proviisori analysoi kaikki apteekkiin tulleet lääkeaineet ennen käyttöönottoa. Laboratoriossa valmistettiin nestemäisiä lääkkeitä, kuten tinktuuroita, mikstuuroita, öljyjä ja tippa -lääkkeitä. Täällä valmistuivat niin salvat ja peräpuikot kuin tabletit, pulverit ja pilleritkin. Käytössä oli monenlaisia laitteita ja koneita mm. höyryhaudin ja pillerilauta.

Konttori eli apteekkarinhuone

Konttori eli apteekkarinhuone oli apteekkarin ja proviisorin yhteinen työhuone. Apteekkari arvovalta oli ehdoton. Henkilökunnan asiat apteekkarille välitti proviisori. Jos farmaseutti joutui asioimaan apteekkarin huoneessa, hän kumarsi, niiasi ja poistui huoneesta selkä edellä. Paitsi työhuone ja kirjastohuone, konttori oli apteekkarin vieraitten vastaanotto- ja seurustelutila.

Disurihuone

Disurihuone oli apteekin päivystyshuone. 1900-luvun alkupuolella farmaseutit voivat joutua päivystysvuoroon hyvinkin usein. Päivystäjällä oli suuri vastuu vuorossaan koko apteekista. Yleensä farmaseutit olivat naisia. Disurihuonetta käytettiin myös päivisin. Henkilökunta tuli töihin takaoven kautta ja disurihuoneessa vaihdettiin työvaatteet. 1930-luvulta lähtien apteekissa käytettiin valkoista työtakkia, sitä ennen apteekkineidit pukeutuivat mustaan pitkään leninkiin ja valkoiseen esiliinaan.

Suomen Puotimuseo

Suomen Puotimuseo sijaitsee Valkealassa. Museo oli osa Kouvolan kaupunginmuseota vuosina 2009-2015. Nykyisin museon toiminnasta vastaa Valkealan museoyhdistys. Puotimuseo on avoinna kesäisin. Virtuaalimuseossa näyttelyyn pääsee tutustumaan ympäri vuoden! Puotimuseossa on vanha kauppapuoti ja yläkerrassa on käynnissä kauppiaan kutsut.

Museon sisäänkäynti

Museon sisäänkäynti on pihan puolelta verannan kautta, jonka lukuisilla ikkunoilla kukkivat kesäisin pelargoniat. Aisakellon helähdys kertoo oppaalle vieraiden saapuneen.

Jaakko Pokin kauppahuone

Jaakko Pokin kauppahuoneeksi suunnitellussa tilassa on Suomen Puotimuseon vanhinta kauppaesineistöä 1800-luvun lopusta 1900-luvun alkuvuosikymmenille. Tammi- ja mahonkiootrattu myyntipöytä on Pokin puodista Pokinmäeltä. Hänelle kuulunutta esineistöä ovat myös monilokeroinen laatikosto myyntipöydän takana sekä leivosvitriini.  Puotiin on haluttu luoda vanhan ajan tunnelma hämärällä valaistuksella ja runsaalla määrällä esineitä, jotka levittäytyvät notkuvien hyllyjen lisäksi puodin lattialle, seinille ja kattoon. Orsille on ripustettu vaatteiden, lankojen ja hevostarvikkeiden lisäksi vesirinkeleitä, jotka olivat yksi suosituista myyntiartikkeleista Pokin kaupassa, sillä säilyneen kuitin mukaan Viipurista oli joskus tehty peräti 500 kilon rinkelitilaus.  Rinkelit maksoivat pennin kappale, mutta lapsille kauppias saattoi samalla hinnalla myydä kaksikin rinkeliä pujottaen ne narussa lapsen kaulaan. Paperista kääräistyyn tötteröön Pokki tipautti pari pientä makeista kaupantekijäisiksi.  Hyllyillä ovat sulassa sovussa kaikki tärkeimmät tuotteet, joita maalaiskaupasta ostettiin. Niihin kuuluivat siirtomaatavaroiden kahvin, teen, kaakaon ja mausteiden lisäksi sokeri ja tupakka. Suola ostettiin puoteihin suurissa erissä, koska sitä tarvittiin säilöntään uskomattomat määrät. Tavallisesti suola säilytettiin erillisessä makasiinissa.  Ruokatavaroiden lisäksi kaupan hyllyiltä löytyy astioita ja keittiötarvikkeita, öljylamppuja, leluja sekä maidon käsittelyssä tärkeät separaattori ja siivilävanu. Aikojen ja tapojen muutoksesta kertovat esimerkiksi nykykuluttajalle vierailta tuntuvat kasvimyrkkynä käytetty tupakanjäte, vähien villojen jatke silla ja hautajaiskaramellipaperit.

Varastotila

Seuraava huone oli Pokin perheen aikana kaupan varastotilana. Siellä pidettiin muun muassa jauholaareja.  Nyt huoneessa esitellään pääasiassa 1940–1950-luvun kauppaesineistöä, mutta jokunen tuote kuuluu jo 60-luvun puolelle. Liikkalan osuuskaupan vitriinimäinen myyntipöytä on täynnä kiehtovia pieniä tavaroita. Ompelutarvikevalikoima on monipuolinen erilaisine nappeineen, sormustimineen, neula- ja lankalajitelmineen. Niiden joukosta löytyy lisäksi sukanparsintakone. Naisille on tarjolla Tokalon-voidetta, kampoja, pinnejä ja peilejä, miehille puolestaan partakoneenhöyliä, erilaisia partakoneenteroittajia, hius- ja parranajovettä. Mustepullot ja mustekynänvarret ovat Pokintalosta peräisin. Myymälän hyllylle on pinottu 1950-luvun puolivälin jälkeen käyttöön tulleita kahvipakkauksia, ilmatiiviitä peltipurkkeja. Avaruusteollisuuden luoman vakuumipakkauksen kehittelyä jatkettiin, ja seuraavan vuosikymmenen alussa siirryttiin jo tuttuun alumiinifoliosta valmistettuun kahvipakettiin.  Ennen sotia tavalliselle kuluttajalle suunnattuja mainoksia julkaistiin lähinnä joulun ja pääsisäisen alla. Tuotteet puhuivat vielä puolestaan. Huomattava muutos tapahtui 50-luvulla, jolloin kaupoissa alettiin toden teolla somistaa näyteikkunoita ja asettaa esille värikkäitä, houkuttelevia mainoksia.  Huoneen seiniä kiertävät makeis-, kahvi- ja virvoitusjuomamainokset.

Myymälähuone

Viimeisessä myymälähuoneessa esitellään 1940–1970-lukujen tavaravalikoimaa painotuksen ollessa 60-luvussa. Halkolaatikoiden tapaisissa vetolaatikoissa säilytettiin muun muassa erilaisia jauhoja, suurimoita ja riisiä, joita myytiin painon mukaan. Irtomyynti oli entisajan kaupankäynnille tyypillistä. Sen piiriin kuului suurin osa tuotteista. Muutos alkoi 1960-luvulla valinta- ja itsepalvelumyymälöiden yleistyessä. Niiden myötä myös kauppojen hyllyt täyttyivät värikkäistä pakkauksista.  Tästä omatoimisuuden lisääntymisestä kertovat esimerkiksi Nopsa-kaurahiutaleet ja Kotkan Herkku-ruishiutaleet, jotka ovat valmiissa kuluttajapakkauksissa. Sirkku ja Pulmu palasokerit, Perhekeksi sekä Vispo-, Vuokko- ja Atlas-kermat ovat hyllytettynä kahvipakkausten rinnalle. Arkipäivän kahvihetkeen kuuluivat myös Antti Nurmesniemen suunnittelema Pehtoori-kahvipannu ja Kaj Franckin Kilta-sarja, jotka ovat ajan myötä muuttuneet suomalaisen muotoilun klassikoiksi. Kulmakaapista löytyy helpotusta pyykinpesuun sekä tuholais- ja kasvintorjuntaan.

Yläkerran näyttelytilat

Yläkerran näyttelytiloihin kuljetaan valoisan yläverannan kautta, johon on laitettu esille lastenvaunut ja rattaat. Vaunuissa on työnnelty Jaakko ja Eva Liisa Pokin tytärtä Elmaa sekä tyttärentytärtä Helviä.  Vaunujen koriosa on taitavasti punottua rottinkia. Seuraava näyttelytila on kirjastohuone, jossa huomio kiinnittyy taivutetusta puusta valmistettuun koristeelliseen keinutuoliin. Keinutuolin pohjassa säästyneet tekijän merkinnät johtavat Wieniin Jacob ja Josef Kohnin huonekalutehtaaseen. Isä ja poika Kohn kilpailivat tunnetun Michael Thonetin kalustevalikoiman kanssa. Kirjoituspöydän edessä seisoo kipsikopio taiteilija Johannes Takasen veistoksesta Rebekka kaivolla.  Kirjaston kokoelmaan kuuluu muun muassa kaupankäyntiin liittyvää käsikirjallisuutta sekä uskonnollista kirjallisuutta.

Perheen sali

Perheen sali oli kauppiaan rouvan ylpeyden aihe. Sinne kutsuttiin seurustelemaan vain harvat ja valitut.  Salin yhtenäinen kalusto on tyyliltään uusrenessanssia, ja sen Jaakko Pokki on todennäköisesti hankkinut 1900-luvun taitteessa perheelle. Kaluston ostopaikasta on esitetty kahdenlaista tietoa. On arveltu kauppiaan ostaneen sen Viipurista, mutta on myös muisteltu Elman kertoneen, että Jaakko Pokki olisi teettänyt kaluston Tampereella.  Kumpikin vaihtoehto on mahdollinen, sillä Pokki teki tavaranhankintamatkoja Viipuriin. Toisaalta hän toimi muutaman tamperelaisen yrityksen asiamiehenä, joten yhteyksiä myös Tampereelle päin oli.  Salin ruokapöytänä on niin sanottu tuhatjalkainen. Se oli 1800-luvun alkupuolelta lähtien yleistynyt pyöreä tukijalkojen varassa jatkettava pöytä.  Sille on katettu Arabian valmistama Fasaani-astiasto, joka on Arabian pitkäikäisin koristeaihe. Fasaani-koristetta käytettiin kolmessa eri astiastomallissa ja värivaihtoehtojakin on ollut kahdeksan.  Venäläinen teeastiasto odottaa sohvan edessä olevalla pöydällä teehetken viettäjiä. Seinälle on ripustettu kauppias Pokin nuoruudenkuva sekä painokuva Helsingin valtiopäiviltä vuosilta 1863–64. Osa tavaroista kuuluu Pokin perheen jäämistöön, mutta niiden lisäksi esineitä on saatu lahjoituksina. Joitakin esineitä on lainattu Valkealan kotiseutumuseon ja muutaman muun museon kokoelmista.

Saliin on haluttu luoda 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alkupuolen porvariskodin tunnelma ja tarinallinen kohtaus kutsuista.  Kalusteiden, viherkasvien, taulujen ja koriste-esineiden runsaus oli ajalle tyypillistä. Koristeet ja verhot olivat näyttäviä, samoin tummasävyiset tapetit. Kauppiasperheellä on alkamassa kutsut, salissa on kaikki valmiina. Rouva istuu sohvalla odottamassa vieraita, jotka ovatkin juuri saapuneet. Piikatyttö on ovensuussa ottanut vieraat vastaan ja pitelee vielä käsissään hattua. Pitopöytä ja kahvipöytä odottavat vieraita herkkuineen. Tarjolla on valkealalaisia pito- ja jälkiruokia sekä kahvin ja teen kanssa leivonnaisia ja hedelmiä. Gramofonista hiljaa kuuluva musiikki luo rauhallisen tunnelman. Juhlapukuiset lapset malttavat vielä hetken olla paikoillaan.

Piian huone

Salista pääsee kapean käytävän kautta piian huoneeseen. Sellaisena se on toiminut alun perinkin.  Huoneeseen on oma sisäänkäynti talon päädyssä, ja sen mukavuutta lisää oma hella. Piian huoneessa on vinorukki langan kehräämistä varten. Nuoret naimattomat naiset valmistivat vapaa-aikanaan tekstiili- ja vaatetavaroita morsiamena uuteen kotiin vietäväksi. Vaatteet ja muut tekstiilit säilytettiin kapioarkussa.  Peseytymistä varten huoneessa on pesukomuutti sekä Arabian käsikannu ja -vati, jotka ovat olleet tuotannossa vuosina 1917–1927. Käytävän toisessa päässä on kauppiaan tupakkatilana toiminut pieni valoisa nurkkaus.   Tilassa on kiinteän istuimen lisäksi jugendhenkinen penkki ja hylly sekä niiden välissä kauniisti kirjailtu seinävaate. Hyllyllä on uskonnollisaiheisia lehtisiä ja pöydällä tilikirjoja. Kirjanpidon ja lukemisen välillä silmiä sai lepuuttaa ikkunoista avautuvassa levollisessa maisemassa.

Päivitetty 2.12.2020