Teosnostoja Kouvolan taidemuseo Poikilon Markku Villikan kokoelmasta:
Olavi Martikainen, Nimeämätön (Talvimaisema), 1956.
Olavi Martikaisen (1920–1979) teos Nimeämätön (Talvimaisema) on maalattu samana vuonna 1956, kun taiteilija piti Helsingissä ensimmäisen yksityisnäyttelynsä. Martikaisen teoksessa näkyy jo viitteitä hänen myöhemmille teoksilleen tyypillisistä selkeärajaisista, pelkistetyistä luonnonmuodoista, metsäkaistaleista ja kukkuloista. Teoksessa on sekä melankolisuutta että vahvasti eletyn ja sisäistetyn luontokokemuksen herkkyyttä, tiivistettynä vain olennaiseen, maiseman perimmäiseen olemukseen. Yksittäiset puutkin saavat useissa hänen maalauksissaan oman tärkeän sijansa aution ja karun pohjoisen luonnon kuvaajina. Olavi Martikainen maalasi erityisesti kotiseutunsa Lieksan vaara- ja metsämaisemia suoraan luonnosta, mutta löytyypä teosten joukosta myös eksoottinen Palmuranta (1956, ei kokoelmissa), näkymä kaukomailta, syvän sinisen, mielikuvituksellisen meren ääreltä. Taiteilija ei kuitenkaan matkustanut koskaan Tukholmaa ja Kööpenhaminaa kauemmaksi.
Olavi Martikainen kuului 1950-luvun lopulla helsinkiläisen Brondan vintin taiteilijaryhmään, jonka piirissä vannottiin tuolloin Suomessa vielä uusien taidesuuntausten, kuten abstraktin ekspressionismin nimeen. Martikaisen toinen kokoelmateos, Nimeämätön (Maisema) vuodelta 1961, matkasi jo selkeämmin taidekenttää tuolloin ravistelleen uuden aallon harjalla. Teoksessa korostuu erityisesti taiteilijan omaperäinen värienkäyttö ja vimmainen sivellintyöskentely, yhdistyneenä vankkaan muotoon. Teoksen vaaramaisema on lohkottu selkeärajaisiin, voimakkaan värisiin, tummiin pintoihin, jotka synnyttävät dynaamisen ja rosoisen, mutta samalla hieman vakavan ja apean tunnelman. Olavi Martikainen oli ”yli-itsepäisen” uskollinen omalle tyylilleen. Martikainen maalasi paljon samoja tuttuja maisemateemoja varioiden aina uudelleen ja uudelleen, mutta myös savottojen ja tukkikämppien tunnelmat ja henkilöhahmot siirtyivät hänen kankailleen.
Olavi Martikainen haaveili rauhallisesta onnen maasta, etsien itselleen ja taiteelleen turvapaikkaa. Hän löysikin sen varsin epätavallisesta ympäristöstä. Viimeisinä vuosinaan 1970–1979 Pikku-Olli Martikainen eli ja maalasi Espoon Mankkaan suon kaatopaikalla. Elämän niukkuus näkyi muun muassa materiaaleissa eli teoksia syntyi yhtä lailla telttakankaille, kuormapeitteille kuin verhoille ja pöytäliinoillekin. Martikaisen malleina toimivat kaatopaikan alkoholistiyhteisön jäsenet. Vaikka ”viimeiseksi boheemiksi” kutsuttu originelli taiteilija ei löytänytkään yhden teoksensa nimen mukaisesti paikkaa auringosta, niin ehkä hän siitä huolimatta kuitenkin tavoitti itsensä näköisen ja oloisen vapauden, rauhan ja tiiviin yhteyden luontoon.
Taidemaalari Olavi Martikainen opiskeli Suomen Taideakatemian koulussa vuosina 1949–1952. Martikaisen teoksia oli ensi kerran näytteillä vuonna 1949 Helsingissä.
Olavi Martikaisen teos Nimeämätön (Talvimaisema) Markku Villikan kokoelmasta on nähtävillä tammikuun 2026 ajan Kouvolatalon aulan kahvilassa.
Kouvolan taidemuseo Poikilon Markku Villikan kokoelmassa on kaikkiaan kaksi Olavi Martikaisen maalausta. Teokset kattavat ajanjakson vuodesta 1956 vuoteen 1961. Markku Villikan kokoelmassa on yhteensä 1810 teosta.
Teksti ja kuva: Harri Hirvonen
Teoksen tiedot:
Olavi Martikainen, Nimeämätön (Talvimaisema), 1956, öljy kankaalle, 49 x 49 cm. © Kuvasto 2024.