Teosnostoja Kouvolan taidemuseo Poikilon Markku Villikan kokoelmasta:
Pertti Kolehmainen, Unimaisema, 1966
Turkulainen Pertti Kolehmainen (1944–1993) kokeili monen muun tavoin 1960-luvun alkupuolella abstraktia taidetta informalismin vanhoja tyylejä ravistelevassa hengessä. Tämä kausi jäi kuitenkin Kolehmaisella lyhytaikaiseksi ja vaikutteet, jotka näkyivät vahvoina ja kestivät läpi koko hänen uransa, nousivat sen sijaan Turun koulun perinteistä. Jo 1930-luvulla alkaneen romanttis-mystis-surrealistisen suuntauksen ja Pro Arte 1957 -ryhmän aiheuttamat jälkivaikutukset eivät voineet olla kantautumatta nuoren taiteilijan kokeiluille alttiiseen mieleen. Tuloksena olikin Kolehmaisen omalaatuisia, persoonallisia ”aavistuksia”, ateljeessa toteen käyneitä surrealistisia näkyjä, kuten vimmainen ja ahdistava Runoilijan salkku (1965, ei kokoelmissa) tai labyrinttimäinen fantasia Vanhankaupungin isä (1968, ei kokoelmissa).
Teoksissa varioidaan usein samaa aihepiiriä eri tekniikoilla
Maalauksellisessa ja samalla graafisessa teoksessa Unimaisema (1966) näyttäytyy hienosti Pertti Kolehmaisen taiteen ja tekniikan monipuolisuus. Kolehmainen varioi teoksissaan samaa aihepiiriä eli elämän ja ihmisenä olemisen suurta mysteeriä, tarkentaen luuppinsa yksilön kautta laajempiin sfääreihin ja näkyihin. Teosten henkilöhahmot kohtaavat usein itsensä ja toisensa unenomaisissa, kerroksellisissa mielen maisemissa, joissa yksilön sisäinen todellisuus ja minäkuva asetetaan katseille alttiiksi. Samalla voimme tarkastella omaa ihmiskuvaamme Pertti Kolehmaisen teosten konkreettisista tai symbolisista peileistä ja miettiä suhtautumistamme syrjäytyneisiin, vähäosaisiin ja osattomiksi jääneisiin kanssakulkijoihimme tai vallan kahvassa oleviin. Kolehmaisen teosten henkilöhahmoissa näkyy yksilöllisenä ja yhteiskunnallisena kannanottona ahdistuneisuutta, toiseuden kokemuksia, sivullisuutta ja yksinäisyyttä, mutta vastapainoksi myös ihmisten välistä rakkautta, lämpöä ja välittämistä. Yhteiskunnallisesti taiteilijalle tärkeistä teemoista – mukaan lukien luonnon suojelu – tulee huumorin ja ironian avulla hieman keveämpiä käsitellä. Pertti Kolehmaisen joissakin teoksissa on myös kirjallisia ja musikaalisia aiheita, joista syntyy hyvin runollisia ja melodisia tunnelmakuvia, viipyileviä kaipauksen askeleita ”meren rannan hiljaisuuden laaksoon”.
Pertti Kolehmainen hallitsi monipuolisesti kuvataiteen eri tekniikoita, muokaten materiaaliaan joustavasti aina kulloisenkin aihepiirin mukaisesti. Kolehmaisen käsissä syntyi teoksia yhtä luontevasti akryyli- ja öljyväreillä maalaten, tussilla piirtäen tai silkkipainoa, etsausta ja kaiverrusta käyttäen tai ideoitaan pronssiin valaen. Kuvanveistossa oli ilmeistä hyötyä hänen korusepän taidoistaan.
Pertti Kolehmainen opiskeli Turun taideyhdistyksen piirustuskoulussa vuosina 1961–1964. Kolehmaisen teoksia oli ensi kerran näytteillä vuonna 1963 Turussa.
Pertti Kolehmaisen teos Unimaisema Markku Villikan kokoelmasta on nähtävillä helmikuun 2026 ajan Kouvolatalon aulan kahvilassa.
Kouvolan taidemuseo Poikilon Markku Villikan kokoelmassa on kaikkiaan viisi Pertti Kolehmaisen teosta, joista yksi on maalaus, kolme grafiikanteoksia ja yksi veistos. Teokset kattavat ajanjakson vuodesta 1966 vuoteen 1988. Markku Villikan kokoelmassa on yhteensä 1810 teosta.
Teksti ja kuva: Harri Hirvonen
Teoksen tiedot: Pertti Kolehmainen, Unimaisema, 1966, guassi pahvilevylle, 68 x 49 cm. © Kuvasto 2024.