Teosnostoja Kouvolan taidemuseo Poikilon Markku Villikan kokoelmasta: Heikki Tuomela, Kesäjuhla, 1976–1979.
Heikki Tuomelan (1922–1991) varhaiskauden teoksissa näkyi vielä oman kädenjäljen etsintää selkeinä väripintoina, kuten teoksessa Valkoista pyykkiä (1954) ja voimakkaina väreinä yhdistettynä kubistisiin muotoihin, kuten teoksessa Nimeämätön (Kaupunkimaisema, 1957). Nämä molemmat teokset näyttivät kuitenkin jo selvästi Tuomelan mielenkiinnon suuntaa sekä kohti kaupungin että erityisesti sen vähäosaisimpien asukkaiden elämän kuvaamista.
Ajattelin vaan, että voisihan totakin maalata
Heikki Tuomelan lapsuuden ja nuoruuden vaikeat ja taloudellisesti tiukat ajat syvensivät osaltaan hänen teoksissaan tulkitsemaansa näkemystä elämästä sarjana vaatimattomia, lähes huomaamattomia, pieniä tapahtumia, jotka ovat silmiemme edessä, mutta jotka usein sivuutetaan liian vähäpätöisinä noustakseen kiinnostuksemme kirkkaimpaan valokeilaan.
Tuomelan rehellisissä ja luontevan arkisissa maalauksissa on kuitenkin kimmeltävä kultareunus, joka syntyi aidosti välittävän ja syvästi kokevan taiteilijan samaistumisesta kohteisiinsa, myötäelämisestä kanssasivullisten keralla. Monesti maalauksen kohteeksi valikoitui taiteilijan itsensä ohella, elämää nähnyt, persoonallinen kulkurihahmo, romaninainen tai löylyä lyövä ihmisjoukkokin. Heikki Tuomelan taiteilijan katse kohdistui varsin luontevasti myös vaikka kanoihin (Yöpuu, ajoittamaton) ja puluihin, jotka sopivat enemmän kuin hyvin jatkoksi hänen malligalleriaansa. Taiteilijalle ominaista ekspressiivistä, tyyliteltyä ilmaisua edustaa myös Kesäjuhla (1976–1979), jonka ihmishahmot on toteutettu muutamilla vimmaisilla siveltimenvedoilla ja voimakkaat värit vahvistavat entisestään teoksen elämänmakuista tunnelmaa – kiihkeän odotuksen, riemun ja pettymyksen kitkeränsuloista potpuria.
Kaupunkimaisemaa ja luontokuvauksia
Jos Heikki Tuomelan ihmiskuvaus oli suoruudessaan aitoa sekä kohdettaan ymmärtävää ja kunnioittavaa, niin samaa voi sanoa myös hänen kaupunkimaisemistaan tai luontokuvauksistaan. Tuomelan teoksessa Pyykkiranta (1964) suovan tuoksuun ei yhdistykään aivan perinteinen kuvasto, vaan sataman pölyisten hiilikasojen ja nostokurkien teräksinen maailma. Maalaukset lähinnä työläisten asuttamasta ja nykyään jo puretusta Helsingin Puu-Pasilan kaupunginosasta, kuten Pasila (1977), ovat puolestaan kuin osattomien ja tarpeettomiksi käyneiden rakennusten lahoavien hirsien allekirjoittama melankolinen muistokirjoitus. Hieman Heikki Tuomelaa mukaillen voisi sanoa, että aitoa tunnetta kohteeseensa ja ”rakkautta elämään täytyy olla, kun maalaa”.
Heikki Tuomela opiskeli Taideteollisessa keskuskoulussa vuosina 1944–1947 ja Vapaassa Taidekoulussa vuosina 1947–1951. Tuomelan teoksia oli ensi kerran näytteillä vuonna 1951 Helsingissä.
Heikki Tuomelan teos Kesäjuhla Markku Villikan kokoelmasta on nähtävillä elokuun 2026 ajan Kouvolatalon aulan kahvilassa.
Kouvolan taidemuseo Poikilon Markku Villikan kokoelmassa on kaikkiaan 14 Heikki Tuomelan maalausta. Teokset kattavat ajanjakson vuodesta 1954 vuoteen 1981. Markku Villikan kokoelmassa on yhteensä 1810 teosta.
Teksti ja kuva: Harri Hirvonen
Teoksen tiedot: Heikki Tuomela, Kesäjuhla, 1976–1979, öljy kankaalle, 67 x 78 cm
Tutustu aiemmin julkaistuihin kuukauden taideteoksiin sivuillamme Kuukauden taideteoksia – Poikilo