Ninni Karjalainen

Ninni Karjalaisen (s. 1992, Kouvola) toinen soolonäyttely Peiliin katsomisen paikka käsittelee valheiden, viettelysten, petosten ja koston teemoja surrealistisella otteella. Näyttelyn idea pohjaa itäslaavilaiseen kansanperinteeseen, johon kuuluvat rusalkat. Ne ovat mytologisia olentoja, jotka liitetään veteen, kuolemaan ja seksuaalisuuteen. Merenneidoista poiketen ne asuttavat jokia, puroja ja soita sekä tanssivat pelloilla ja keinuvat puissa. Kansanperinteen mukaan rusalkaksi saattoi muuttua, jos tyttö tai nainen menehtyi ennenaikaisesti tai traagisesti, esimerkiksi tuli murhatuksi. Joidenkin tarinoiden mukaan rusalkat kummittelevat vesistöjä, joissa he menettivät henkensä ja vapautuvat vasta kostettuaan kuolemansa.

Uskomusten mukaan rusalka-olentoja pidetään vaarallisen tappavina erityisesti nuorille miehille, joita heviettelevät ja usein hukuttavat, esimerkiksi kutittamalla veden alla. Samalla olennoilla on tärkeä rooli sadon kukkimisen ja peltojen hedelmällisyyden takaajina. Rusalkat ilmestyvät maan päälle vain tiettynä aikana; viikkoa ennen tai jälkeen helluntain, niin kutsuttununa Rusalia-viikkona. Tämän viikon katsotaan pohjaavan muinaiseen slaavilaiseen hedelmällisyysjuhlaan, jota vietettiin kesäkuun alussa ja joka liittyy läheisesti kuolleiden muistamiseen ja kevään maanviljelysrituaaleihin.

Ninni Karjalaisen taiteellisen työskentelyn lähtökohta on naiskehon kuvaaminen. Hän tutkii töissään naiseuteen ja feminiinisyyteen liitettyjä asioita usein miehistä näkökulmaa (“male gaze”) jollakin tavalla haastaen. Kuvat syntyvät naisen katseesta ja yhteistyössä naisten kanssa. Karjalainen on kuusankoskelainen kuvataiteilija ja filosofian maisteri kulttuurintutkimuksesta. Hän on tutkinut mediaan ja visuaaliseen kulttuuriin liittyviä ilmiöitä, kuten representaatioita ja niiden vaikutusta kulttuurisessa kontekstissa. Akateemisen koulutuksen lisäksi hänellä on klassisen kuvataiteen pohjakoulutus.

Taiteilijatapaaminen KOUTA-galleriassa perjantaina 23.5. klo 16–18.

Pohjoisen ja Etelän kohtaamispisteessä,
sijaitsee lampi,
jota vartioi musta joutsen.
Kirkas pinta,
alla vesi sameana valheista.
Katso minuun! Tule luokseni!
Se mikä maan päällä
jää vaille rangaistusta,
saa se veden alla ansionsa mukaan.
Et pääse pakoon! Olet minun!
Vaistoan verivanasi,
jonka jätät jälkeesi.
Sinunlaisesi syön välipalaksi,
kauneimmat sidon helminauhaksi,
muistokseni.
Kiillotettu kuori, täydellinen,
mutta niin ohut.
Yksi puraisu ja suussani
tuhkan maku kuin tyhjyys.
Lämmin tunne, sitten pimeys.
Jäähyväiset!
Takaisin pääsevät vain ne,
jotka pystyvät katsomaan peilikuvaansa.

Palaa KOUTA-gallerian sivulle KOUTA-galleria – Poikilo