4.10.–30.10. 2022 Poikilo-galleria
Talvesta kesään, maalauksia ja
Sinitukkaisten heimo, keramiikkaa

Vuonna 1975 asuin vuokralla yhdessä tytön kanssa, joka oli tullut Suomussalmelta Lahden taidekouluun. Itse olin töissä nuorten naisten vaatteita valmistavassa tehtaassa mallisuunnittelijana. Katselin hänen työskentelyään ja rupesin kiinnostumaan siinä määrin, että päätin pyrkiä taidekouluun. Kun pääsin kouluun, lopetin muotisuunnittelutyön. Siitäpä sitten alkoi taiteilijuuteni. Kuuden vuoden taidemaalariksi opiskelun jälkeen menin ”väliaikaisesti” messusuunnittelijaksi. Siinä ” väliaikaisessa” työssä olinkin sitten 30 vuotta. Kun perhe kasvoi, ei aikaa tahtonut jäädä maalaamiselle. Puristin kuitenkin muutaman melko isonkin näyttelyn Lahden Taidepanimoon ja Nastolan Taarastiin. Eläkkeelle jäätyäni, avautui mahdollisuus taiteen tekemiseen. Muutin takaisin juurilleni eli maalle.

Luonnosta ammennan aiheeni taiteeseen. Minulle on tärkeää vuoden kierto eli neljä vuodenaikaa. Vieläkin jaksan ihastua vaihtuvan vuodenajan ihanuudesta, ja sitä haluan myös maalauksillani välittää.

Näinä vaikeina aikoina, kun ahdistukset ja pelot tulevat kotiimme uutisten muodossa, toivon, että maalaukseni auttavat positiivisiin ajatuksiin ja tunnetiloihin. Maalaan myös ihmisistä mutta niitä ei nyt ole mukana kuin yksi, eli omakuva nuoruudesta, jolloin elämä oli vielä aika ruusuisena edessäpäin.

Riitta Virtanen:Punamekkoinen nainen maalauksessa merimaisemassa rantaheinikossa.

Keramiikka on huomattavasti uudempi alue luovassa tekemisessäni. Keramiikassa ihmishahmot ovat mielenkiintoni kohde ja tulevaisuudessa kenties enemmän veistoksina, vaikka keramiikka on eri vaiheineen melko haastava ja monivaiheinen.  Jokin työvaihe saattaa pettää ja lopputuloksesta muotoutuu jotakin muuta kuin olin ajatellut ja kuvitellut. Mutta siinä piilee myöskin yllättävien onnistumisien mahdollisuus!

Riitta Virtanen: Sinitukkaisen naisen pää puisen kannon päällä.

Päivitetty 4.10.2022