4.6.–7.7. Balanssi, Mari Hillo, taidegrafiikkaa ja veistoksia, Terhi Penttilä, videoteos

Balanssi -näyttelyssä pohdimme tasapainoa ympäristön ja ihmisen välillä. Ihminen muokkaa asuinympäristöään, mutta asutuksen siirtyessä taajamiin valtaa luonto taas alaa. Teoksissa asiat nähdään eläinten ja ihmisen jättämien jälkien kautta.

Verkkoaita jossa näkyy siinä istuvan linnun pyrstö.
Mari Hillo, Hetki vielä.

Mari Hillo, taidegrafiikkaa ja veistoksia

Olen Mari Hillo, kangasalalainen kuvataiteilija. Teen pääsääntöisesti taidegrafiikkaa ja veistoksia. Teosteni lähtökohta on usein lähiympäristössäni ja omissa kokemuksissani. Ympäristön tila ja eläimet kiinnostavat minua. Työni ovat tarinallisia, haluan rakentaa uusia merkityksiä ja jännitteitä rinnastamalla yllättäviä, mutta mielessäni yhteen kuuluvia asioita.

Näyttelyssä on sekä puupiirroksia että veistos, joissa kuvataan lintuja. Puupiirroksissa linnut ovat mukana siiveniskuna ja pyrstönä, lähdössä nopeasti tai vähän viivytellen. Lintutorni –veistos on tehty kipsistä ja marmoripaloista. Siinä linnut ovat saapuneet paikalle, mutta ympäristö on oudon epäorgaaninen ehkä ihmisen toiminnan jäljiltä?

Terhi Penttilä, videoteos

Olen Haminassa asuva kuvataiteilija. Aikaisemmin olen tehnyt monen tyyppistä mediataidetta, tällä hetkellä videoteoksia. Yksikanavaisessa, videomaalaustyyppisessä teoksessa, Naulan merkitys, näkyy vanhoja nauloja ja uusia, mutta hieman ruostuneita.
Tässä videoteoksessa pohdin, kuinka olen osallistunut erilaisten rakennusten naulaamiseen, joko uusia rakentaen tai vanhoja kunnostaen. Työtä on tehty talkoovoimin. Naulat ja puurakennukset tarjoavat minulle muistoja ihmisistä, joiden kanssa on yhdessä rakennettu tai joiden kanssa on asuttu tai työskennelty puurakennuksissa.
Jos kaivelen metsästä esiin aikaisempien sukupolvien rakennusten kivijalkoja, ajatus laajenee omista muistoista sukupolvien ketjuun. Koen puurakentamisen ja pienen esineen, naulan, merkityksellisiksi asioiksi lähiympäristöni historiassa, ihmisten ketjussa. Me raivaamme tilaa, luontoa pois tieltämme, kun alamme rakentaa. Mutta kun elämä hiljenee, luonto palaa paikalle peittäen ihmisen elämän jäljet. Puu maatuu, naula katoaa ruostuen. Joskus eläneiden ihmisten pihapiiri on kadonnut metsän alle. Näin on pitkään pysytty tasapainossa luonnon kanssa.

Palaa Poikilo-gallerian sivulle Poikilo-galleria – Poikilo
Poikilo-galleriaan on vapaa pääsy.

Päivitetty 5.6.2024