Udi Salmiaitta, maalauksia
KOUTA-galleria 4.2-28.2.2021

Udi Salmiaitta (s. 1986) on kotkalainen akvarellisti, joka kuvaa maalauksissaan itäisen Suomenlahden luontoa ja meren rannoilta löytyneitä aarteita. Maalauksissa on löydettävissä viittauksia ikonitaiteeseen ja folkloren kasvisymboliikkaan. Teokset edustavat modernia realismia ja nojaavat luonnontieteelliseen kuvitusperinteeseen. Materiaalin tunnun etsiminen ja kasvitieteellinen tarkkuus on Salmiaitan työlle ominaista mutta fotorealismi ei ole tavoitteena.

Udi Salmiaitta, The oak of righteousness ll, (Quercus robur). Mustalla pohjalla keltainen tammen lehti.
The oak of righteousness ll, (Quercus robur)

Näyttely koostuu akvarellimaalauksista joissa tutkin lähiympäristöäni. Kotikaupunkini Kotka tunnetaan upeista puistoistaan ja merellisestä luonnostaan. Nämä elementit tarjoavat aiheet teoksiini. Minua kiehtoo se, mitä kesän kukkaloistosta jää jäljelle kun luonto talven tullen vaipuu horrokseen. Veistokselliset talventörröttäjät ja keväällä lumen alta paljastuvat pitsimäisiksi muuttuneen edellisen vuoden lehdet saavat ansaitsemansa osan huomiosta.
Teokset herättelevät katsojaa pohtimaan suhdettaan ympäristöön. Heinät, jäkäläiset oksat ja kuivuneet ohdakkeet ovat syväekologisia pyhäinkuvia ja hiljaisia kannanottoja luonnon puolesta.

Luonto ja elämän kertokulku on kiehtonut minua niin kauan kuin muistan. Vietin lapsuuteni keskisessä Kymenlaaksossa, Sippolassa jossa mahdollisuudet luonnossa kulkemiseen ja
ympäristön havainnointiin olivat rajattomat. Lapsuuden pihapiirissä kasvoi valtavia vanhoja puita, luonnontilaista niittyä ja Sippolan upea arboretum oli kävelymatkan päässä Myöhemmin tie on vienyt Kotkaan, Helsinkiin ja takaisin Kotkaan, jossa olen nyt asunut perheineni viitisen vuotta. Iloitsen päivittäin asuinalueeni vanhoista puista, tervaleppälehdosta ja mahdollisuudesta katsoa horisonttiin jossa taivas ja meri kohtaavat.
Aiheita maalauksiin ei tarvitse hakea kaukomailta, kaikki on saavutettavissa kotipihassa ja lähiympäristössä. Tavoittelen akvarelleissani rauhan ja pysähtymisen kokemusta, sekä loputonta ihmettelyä ja ihailua jota luonteikkaat rantaheinät ja kippuraiset karhunputket minussa aiheuttavat.

Päivitetty 13.1.2021