Timo Heino, Jaakko Tornberg, Timo P. Vartiainen
4.2.–25.4.2021 Kouvolan taidemuseo Poikilo

Näyttelyn keskeisenä teemana on materiaalinen maailma erilaisine ilmenemismuotoineen. Esillä olevia teoksia voi tarkastella muun muassa aineiden symboliikan, kulutuksen ja sen kritiikin, materian kiertokulun sekä jätteen ja kierrätyksen näkökulmista. Kullakin taiteilijalla on omanlaisensa lähestymistapa taiteessaan käyttämäänsä materiaaliin.

Timo Heinon teos Valtimo, yksityiskohta. Kuvaaja Jaakko Lukumaa. Punainen hiekkapuhallettu lasipallo.
Timo Heino, Valtimo, 1999, yksityiskohta. Kuva Jaakko Lukumaa

Timo Heinon työskentelyn lähtökohtana on aineellinen elämismaailma
sen kaikessa monimuotoisuudessaan ja rikkaudessaan. Hänen teoksensa ovat kuin kohtauspaikkoja erilaisille materiaaleille ja esineille, jotka ovat täynnä merkityksiä ja ajallisia kerrostumia. Esineet ovat usein olleet olemassa jo ennen päätymistään teosten osaksi. Materiaalit eivät toimi teoksissa passiivisena raaka-aineena, vaan aineilla ja esineillä on aktiivinen toimijan rooli. Yllättävien yhdistelmien kautta ne avaavat teoksiin odottamattoman ja arvaamattoman ulottuvuuden.
Heinon viimeisimmät teokset esittävät eläimiä, joissa biologiset, orgaaniset muodot yhdistyvät teknologisiin elementteihin. Teknologisoituneessa yhteiskunnassa synteettiset materiaalit ovat yhdistyneet yhä intiimimmällä tavalla osaksi minuuttamme ja ruumiillisuuttamme.

Jaakko Tornbergin teos Green 8, 2020. Kierrätysmateriaalista valmistettu robottimainen hahmo.
Jaakko Tornberg, Green 8, 2020. Kuva: Jaakko Tornberg

Jaakko Tornbergin teoksissa leikkisyys yhdistyy kulutus- ja kertakäyttökulttuurin kritiikkiin, jota sävyttää kuitenkin oivallus ja huumori. Hänen teoksensa syntyvät pääasiassa poisheitetyistä ja hylätyistä romu- ja roskamateriaaleista. Ne saavat taiteilijan käsissä uuden elämän sekä uusia merkityksiä.
Tornbergin teoskokonaisuudet koostuvat lukemattomista pienoisveistoksista, jotka ovat usein robottimaisia, mutta silti yksilöllisiä hahmoja. Niillä on huvittavia, hellyttäviä ja joskus inhimillisen traagisia piirteitä. Hahmoihin on piilotettu hauskoja yksityiskohtia ja symboliikkaa, jokainen niistä on oma persoonansa. Näyttelyssä voi kohdata karkailevia ja äänteleviä veistoksia. Tornberg yrittää vältellä taiteessaan tosikkomaisuutta.

Timo P. Vartiaisen esineistä koottu teos Dyykki. Teoksessa esim. ompelulankoja, kengän pohjalliset, juomapikareita, höyheniä, käsipainot.
Timo P. Vartiainen, Dyykki nro 7. Kuva: Timo P. Vartiainen

Timo P. Vartiainen pureutuu taiteessaan arkeemme ja kulutustottumuksiimme periaatteella ”Äsken poisheitetty roskapussi voi olla yhtä kiinnostava ja tärkeä kohde kuin esihistoriallinen tunkio. Roskapussimme sisältö kertoo meistä ilmeikkäämmin ja totuudenmukaisemmin kuin haluaisimme tunnustaa.”
Vartiainen käynnisti arjen ja kulutustottumusten kartoituksen vuonna 2012 alkaneessa työsarjassaan Kodin garbologiaa. Garbologia on arkeologian ala, joka tutkii nykyihmisen jättämiä jälkiä, roskaa ja kaatopaikkoja. Sen teki tunnetuksi amerikkalainen arkeologi William Rathje 1970-luvulla. Rathje oli yksi Vartiaisen inspiraation lähteistä jo vuonna 1992, jolloin hänen pioneerityönsä Roskaa, erään kaatopaikan arkeologiaa valmistui. Taidemuseo Poikiloon Vartiainen rakentaa garbologisen installaation. Se valottaa ympärillämme olevaa lähiarkea hätkähdyttävillä koosteilla, joiden alkuperä löytyy taloyhtiöiden roska-astioiden uumenista.

Yleisöopastukset ja taiteilijatapaamiset varmistuvat myöhemmin.
Seuraathan ilmoitteluamme!

Päivitetty 30.12.2020