Essi Pullisen avajaispuhe

Mari Kedon näyttely Taianomainen todellisuus on katsaus Marin hienoon uraan
taiteilijana ja korutaiteilijana.

Mari Kedon taiteessa yhdistyvät taide, muotoilu, käsityö, koruala, keräily, uudet
teknologiat jne. Kaikki ne konventioineen ja tulevaisuuksineen luovat hyvin
kiinnostavan ja kansainvälisesti elinvoimaista taidetta ja korutaidetta.
Korutaiteen teos voi olla puettavissa ylle tai olla vain ajatus käyttämisen
mahdollisuudesta ja se voi pohtia korun käsitettä. Mari Keto edustaa Suomea
maailmalla korutaiteellaan. Hänen teoksensa rikastavat myös kuvataiteen
kenttää.

Teoksista löytyy monia kerroksia ja kukin voi löytää niistä oivalluksia ja
näkökulmia teosten käsittelemään aiheeseen. Teostiedot ovat avain teosten
tulkitsemiseen.

Mari kertoi, että näyttely perustuu vahvasti hänen kokemuksiinsa luonnosta ja
metsästä. Uskomukset luonnosta ja metsästä tulevat esiin teoksissa, sillä ne
vaikuttavat taiteilijan alitajunnassa. Metsä on pyhä paikka, jossa puhdistuu ja
arjen huolet unohtuvat.

Marille on merkityksellistä luontoyhteys ja miten se on muuttunut oman
elämän aikana. Lapsuuden koti metsän äärellä ja omat ”kankarekaverit” ja
”metsän keijut” värittivät lapsuudessa koulumatkoja metsän halki. Näyttely
onkin ollut henkisesti paluuta kotiseudulle, Mari on ollut yhteydessä moniin
ihmisiin 30 v. tauon jälkeen.

Tanskassa ei ole enää villiä luontoa. Mari on huomannut, etteivät tanskalaiset
ymmärrä metsien kaipuuta tai Lapin luonnon kaipuuta. Hänelle Inarin luonto
tuli tutuksi yhden opiskeluvuoden aikana, jolloin hän perehtyi saamelaiseen
käsityöhön Saamelaisalueen koulutuskeskuksessa. Suurkaupungissa eläessä
omien juurien merkitys on valtaisa, ja ne ovat olleet aarreaitta Marin taiteelle.
samalla on tullut tietoiseksi villin luonnon puuttumisesta.

Kuolleet eläimet ovat aina puhutelleet taiteilijaa/Maria. Hän on kerännyt
lapsesta lähtien eläinten luurankoja. Hän kokee, että hänen täytyy auttaa
esimerkiksi auton alle jääneitä eläimiä. Antaa heille arvostusta vielä elämän
päätyttyä. Mari Keto kokee vahvasti sen, että aika on rajallista ja asiat muuttuvat.

Mari tekee jopa vuosien taustatyötä tutkimalla häntä kiinnostavaa aihetta ja
taustoittamalla sitä eri näkökulmista, jotta hän voi muodostaa aiheesta oman
näkökulman. Kun näkökulma on löytynyt, teokset alkavat syntyä ja ovat valmiita
toteutettavaksi.

Luonnosta Mari haluaa tuoda esille dilemmoja, ongelmia, joihin on olemassa
useampia vastauksia. Pienellä teolla voi olla isoja vaikutuksia ja isolla teolla saa
aikaan paljon vahinkoa. Tässä suhteessa kokonaisuuden ymmärtäminen vaatii
aikaa. Näyttelyyn hän on tehnyt ison teon, hän on kerännyt Tanskassa
suomalaista pahvia ja tehnyt niistä teoksen, jossa on 22000 osaa.

Roskaisuus on myös puhutellut Maria. Lapsuuden valokuvaharrastus paljastaa
tämän kiinnostuksen juuret, kaikki kuvat ovat roskista luonnossa. Myöhemmin
Potsfjordissa asuessaan roskat tulivat taas vastaan, kun niitä kaadettiin
vuonoon.

Mari kertoi, että suurin sysäys hänen taiteelleen on ollut se, että hän muutti
Tanskaan. Pois Suomesta. Hänen piti keksiä, miten elättää itsensä. Hän ei voinut
toimia seppänä, sillä töitä ei riittäisi hänelle naisena ja seppänä, vaikka hänellä
olikin koulutusta.

Marin peräänantamattomuudesta kertoo se, että kun hän ei päässyt
tanskalaiseen korualan kouluun, Institut ov edelmetaliin, hän meni sinne ja
aloitti opinnot muina naisina. Kesti kaksi viikkoa ennen kuin se huomattiin. Siinä
ajassa hän oli jo vakuuttanut, että pärjää koulussa ja ymmärtää riittävästi kieltä
ja hän sai jäädä. Hän ei kuitenkaan saanut koulutukseen liittyvää
oppisopimuspaikkaa. Hän opiskeli kaksivuotisessa koulussa yhteensä 4,5 vuotta
ja oppi siellä erilaisia tekniikoita.

Korutaide tuli hänelle tutuksi noiden oppivuosien aikana. Se avasi hänelle
uuden taiteellisen ulottuvuuden ja hän löysi oman polkunsa taiteilijana ja teki
lopputyön urbaanista metsästyksestä. Koulun jälkeen hän avasi Gallerian
Kööpenhaminassa. Mari halusi myydä teoksiaan. Se määritti hänen teostensa
kohderyhmää, joka oli poikkeuksellinen korutaiteilijalle.

Timanttihiontaisten ”akryylikivien” käyttö on vaikuttanut siihen, että kaikki
ymmärtävät mistä on kysymys. Teoksista sai aluksi ottaa/ostaa osuutensa, mutta
sitten galleristit pistivät sille stopin. Siitä syntyivät koruautomaatit.

Marille materiaalin tuntemus ja tunne materiaalista on tärkeää. Palataan
edelliseen esimerkkiin, pop tähdistä tehdyt kuvat on valmistettu viistehiotuista
akryylitimanteista, kun taas kuninkaalliset on tehty helmistä. He ovat syntynet
sukuun ja osaansa, eivätkä voi valita.

Metsä- ja luontosuhde, korut, korutaide ja monivaiheinen koulutustausta sekä
monikulttuurinen tausta ovat tehneet Marista yhden vaikuttavimmista
suomalaisista korutaiteilijoista. Teokset on tehty käsityönä, mikä on
merkityksellistä, sillä käsityöosaaminen on aineetonta elävää perintöä. Marin
kohdalla käsityö on taidetta, mikä tavallaan kaksinkertaistaa hänen teostensa
merkityksen. Mari kertoi, että hän on aina halunnut olla kultaseppä, mutta oli
ehkä onni, ettei niin käynyt. Sillä taiteen tekemisen on oltava hänelle
itselleenkin mielenkiintoista.

Marille käsin tekeminen on sydämellä tekemistä. Kädet jättävät vaikuttavan
jäljen niin häneen itseensä, hänen asiakkaisiinsa ja tämän näyttelyn yleisöön.
Taianomainen todellisuus on mahdollista saavuttaa, kun malttaa pysähtyä ja
katsoa ja kokea ympärilleen täällä näyttelyssä tai vaikka metsässä.

Näyttely on nyt avattu!