Anette Avela

Tunnelma väreilee näkökentän reuna-alueilla. Varjot heittäytyvät toisiaan vasten.
Ne sulautuvat yhteen, muodottomaksi – kunnes katoavat.
Työmaan rumpuputkesta kasvavat horsmat piirtävät violetteja viivoja kesän
keltaiseksi värjäämään iltaan. Jälki hiljenee, kun jossain kumahtaa.
Voiko taimen puhkeamista seurata silmin, vai tietääkö se odottaa, että olen
muualla?
En ole koskaan nähnyt kukan maatuvan, mutta uskon sen tapahtuneen.
Millaisiksi värit muuttuvat maan alla?
Puu hengittää maisemaa, joka pysähtyy hetkeksi kun puu kaatuu. Maa muistaa asioiden painon.
Ahmin aikaa ikkunan äärellä: pihalla kasvava vaahtera loistaa rubiininpunaisena
vain muutaman päivän. Ehkä syksy on myös keväässä.

Anette Avela tarkastelee teoksissaan maiseman, kokemisen ja muistamisen luonnetta. Maalausten ja veistosten aiheet kiinnittyvät ympäristöjen ajallisiin sekä hetkellisiin piirteisiin.

Avela seuraa uteliaana ympäristössä näkyviä muutosprosesseja. Hän kirjaa ylös kiinnostavia yksityiskohtia, tilarajauksia ja tilanteita piirtämällä, maalaamalla, saveen veistämällä ja kipsiin valamalla. Työskennellessään hän kulkee muistin reittejä maisemien ja paikkojen lävitse.

Teokset syntyvät maisemassa näkyvien elementtien, piirteiden ja hahmotelmien rinnastuksista, ristikkäisyydestä sekä yhteiselosta. Ne heijastelevat paitsi maisemallista kokemusta myös maiseman moniäänisyyttä ja muuttumista.

Palaa KOUTA-gallerian sivulle KOUTA-galleria – Poikilo