Vaeltajan katse
Kouta-galleria 9.7.-4.8.2019

”The trees stood dense and motionless, their dark blue branches hanging downward. But when the wind started to blow, the trees shuddered as if threatening to fall. Nervous birds exploded from the trees and the sounds of insects grew louder. The sound of a groaning dog reached his ears. He looked back in the direction of the sound but saw only the dark, shadowy movements of trees and leaves.”
(Pun Hye Young: Out for a Walk, 2016)

Jenni Lahtinen, Sarjasta ”Mt. Achasan” 1, 2018

Näyttelyssä Vaeltajan katse esillä olevissa teoksissa limittyy kaksi paikkaa.

Ensimmäinen on vuoristopolku Etelä-Koreassa.

Asuin Soulissa joitakin kuukausia, ja kaaoksen ja kiireyden keskellä hakeuduin usein kaupunkia ympäröiville vuorille. Kaupunkia rajasivat kahdeksan vuorta, jotka olivat niin jyrkkiä ja kivisiä, että ne olivat jääneet rakentamattomiksi, vihreiksi alueiksi kartalle.

Vuoret hallitsivat paikallisia myyttejä ja kansantarinoita, kirjallisuutta ja maalaustaidetta.
Tarinoissa vuoret olivat usein itsensä kadottamisen, aaveiden ja yliluonnollisen tapahtumapaikkoja.

Kuljin vuoristopoluilla, pysähdyin ja katsoin maisemaa ja sen yksityiskohtia: kiviä, puita,
ja hyönteisiä. Vuorilla kasvava metsä, toisaalta myös ihmisten tekemät rakennelmat, pyhäköt ja temppelit, olivat minulle outoja. Kävelyilläni valokuvasin ja piirsin, kirjoitin ja keräilin.

Toinen paikka on aarniometsä Kainuussa.

Vietin loka- ja marraskuun metsän keskellä sijaitsevassa hiljaisessa talossa. Asuin ja työskentelin niukasti kalustetussa huoneessa, jonka ikkunasta avautui näkymä metsään. Joka päivä kiersin metsässä saman polun, tarkkailin ja valokuvasin. Valoisa aika oli lyhyt ja usein loppumatkasta laskeutui jo hämärä. Puiden ja oksien muodot piirtyivät hieman sameina ja vääristyneinä valokuviin.

Näyttelyssä esillä olevat piirustukset ja grafiikanteokset ovat syntyneet näissä kahdessa eri paikassa koottujen kuva- ja tekstiarkistojen perusteella.

Puut seisoivat tiiviinä ja liikkumattomina, niiden tummat, siniset oksat roikkuivat matalina. Kun tuuli alkoi puhaltaa, puut vapisivat kuin ne olisivat kaatumassa. Hermostuneet linnut lähtivät liikkeelle, ja hyönteisten ääni voimistui. Koiran valitus saavutti hänet. Hän katsoi taakseen, äänen suuntaan, mutta erotti vain puiden ja lehtien pimeitä, varjoisia liikkeitä. (oma käännös englanninkielisestä tekstistä)

Päivitetty 29.7.2019